Kehitin alareikäpöntön sen jälkeen kun seurasimme vuosia yhtä liito-oravan käyttämää haavikkoa.
Liito-orava käytti koko ajan samaa koloa eikä vaihdellut sitä ollenkaan kuten niillä on yleensä tapana.
Katsoimme peilin avulla koloon ja huomasimme että haapa on lahonnut ontoksi ja liito-oravan kolon pohja on täyttynyt tasaiseksi ja liito-orava asustaa kolon "yläkerrassa".
Alareikäpönttö on ollut liito-oravien suosiossa varsinkin talvisin koska se on tavallista pönttöä lämpimämpi.
Liito-oravan pönttö kannattaa tehdä tiiviiksi eli lautojen saumat pitäisi tiivistää joko liimalla tai jollain muulla tavalla jos haluaa että liito-orava käyttää sitä talvellakin.
Olen huomannut että jos pöntön laudoissa on edes millin rakoja niin ne eivät kelpaa talvella liito-oravalle vaan ne menevät tikan tekemiin koloihin tai tiiviisiin pönttöihin.
Itse käytän vedenkestävyydeltään D3 tai D4 liimoja ja ruuveja pönttöjen kokoamiseen. Joskus käytän mustaa silikonia ja ruuveja.
Kun aloitin liito-oravien pönttöjen viemisen metsään vein jokaiseen haavikkoon 3-5 pönttöä joista noin puolet piilotin oksistoon ja toisen puolen laitoin mahdollisimman näkyville. Muutaman vuoden päästä huomasin ettei aukealla olevissa pöntöissä ollut ollenkaan poikaspesintöjä vaan naaraat käyttivät ainoastaan piilotettuja pönttöjä.
Riittää jopa että pöntön suuaukon edessä on joku oksa tai talon seinä. Naapurilla on pönttö keittiön ikkunan edessä ja se pönttö on lähes joka vuosi käytössä.
Joten piilottakaa oksistoon ainakin osa pöntöistä, se kannattaa.
Pönttölaudan sydänpuoli kannattaa laittaa ulospäin koska olen huomannut ettei lauta halkeile yhtä helposti kuin toisimpäin laitettaessa.
Välikaton reikä kannattaa laittaa vastapäiseen kulmaan kun pöntön kulkuaukko koska sitten pöntön etuseinää ei tarvitse tehdä paksuksi vaan 2 sentin lauta riittää.
Pöntön pohjankin minä tiivistän silikonilla että pönttöön menee mahdollisimman vähän valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti