Käytän vedenkestävyydeltään D3 tai D4 liimoja.
Teen tavallisen liito-oravanpöntön etuseinän niin että laitan kaksi lautaa päällekkäin ja väliin alareunaan kapean soiron ja yläreunaan ainakin niin leveän kun pöntön reikä vaatii.
Päällimmäisen laudan alle laitan pellin joka estää kolon suurentamisen.Reiän teen reikäsahalla eli kuppiterällä joka yleensä puree hyvin peltiinkin. Tämä rakenne varpuspöllön takia. Pöllöjen rengastajat ovat sanoneet että varpuspöllöt eivät mene yhtä helposti pesimään pönttöihin joissa on pelti kolon suulla.
Ruokavarastoiksi pellillisetkin tuntuvat varpuspöllölle kelpaavan.
Kaikkien lautakerrosten syiden suunnan pitää olla samaan suuntaan johtuen puun kastumisesta johtuvasta turpoamisesta.
Onton etuseinän tekemällä säästän lautaa ja pöntöt ovat kevyempiäkin.
Tein aluksi pöntöt yhdellä etulaudalla lisäten pari pystylistaa jotka paksunsivat pöntön etuseinän tarpeeksi paksuksi mutta tikat hajottivat pönttöjä hakkaamalla listan viereen reikiä. Tasaiseen etuseinään ne eivät innostu tekemään reikiä.
Pohjaa ei kannata asentaa pohjan alareunaan vaan sisäpuolelle koska olen huomannut pehmikkeiden kastuvan aivan läpimäriksi pohjan saumasta menevän veden takia.
Sekään ei aina auta että tekee pohjan pienemmäksi kun pöntön ulkomitat ovat.
Pöntön pohjan teen ainakin sentin pienemmäksi mitä pöntön sisämitta on ja poraan vielä lisäksi pohjaan noin 8 millisiä reikiä pöntön kuivumisen parantamiseksi.
Pöntön pohjalle pitää laittaa joko purua tai sammalta sen verran ettei pöntön pohjan raoista näy valoa. Vein kokeeksi metsään sellaisia pönttöjä joissa ei ollut pohjalla mitään eivätkä ne kelvanneet ollenkaan vaan liito-oravat menivät niihin pönttöihin joissa oli pehmikettä pohjalla.
Lisään pönttöön pehmusteeksi joko vanhojen untuvatakkien untuvaa tai kuitutäytettä joka nopeuttaa huomattavasti pöntön tuloa asutuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti